Mäyräkoira kahvoilla

Nyt pakkasen pysyessä sinnikkäästi 15 asteessa tai sen päällä on meidän mäyris tehnyt totaalikieltäytymisen lenkkeilystä. Enään ei allekirjoittaneen päättäväisyydellä saada matkaa jatkumaan vaan kaikki neljä tassua haraavat vastaan noin kahden metrin välein. Liikkeelle lähtö, jos siis ylipäätään päästään liikkeelle, kestää hyvin pitkään. Ainoa suunta minne suostutaan kävelemään on takaisin kohti sisätiloja..

Meillä oli suunitelmissa lähteä appilaan kyläilemään koko päiväksi ja koska matkaa ei ole kahtakaan kilometriä ei viitsitty kaivella autoa esiin. Koira ei kuitenkaan suostu kävelemään.. Nelliin oli siis improvisoitava kahvat. Uskollinen koiratarvikekassi muuttui kantokassiksi pienellä viltillä toppailulla. Nellikin vaikutti koko matkan varsin tyytyväiseltä järjestelyyn. Kassin reunan yli oli hyvä tuijotella. Voin kertoa, että keräsimme matkalla muutaman huvittuneen katseen =)

Lääkärillä

Tänään käytiin Nellin kanssa eläinlääkärillä, kun korvia on rapsuteltu pari päivää ja yöllä vähän itketty. Varsinaista tulehdusta ei vielä ollut, mutta tärykalvon päälle oli molempiin korviin kertynyt isot vaikkupallot. Kotona irrottelu olisi tuskin onnistunut, joten Nelli rauhoitettiin ja lääkäri teki korvahuuhtelun.

Huuhtelun jälkeen huomattiin sitten, että ainakin toisen korvan tärykalvo on mennyt rikki. Toisesta ei saanut varmasti sanottua, mutta sekin mahdollisesti puhjennut. Nyt on neiti siis kipulääkityksellä ja antibiottiikuurilla ettei tulehdus pääse iskemään, kun tärykalvot ovat rikkinäiset. Parin viikon päästä on sitten kontrollikäynti missä tarkistetaan miten tärykalvot ovat lähteneet paranemaan ja ettei anbiooteista huolimatta ole pääsyt tulehdusta syntymään.

Nelli on pikkaisen hämmentyneen oloinen ollut rauhoituksen jäljiltä ja lähinnä vain nukkunut pöhnää pois. Äsken virkistyi sen verran, että hieman söi ja kävi pika pissalla. Sen jälkeen taas suoraan viltin alle lämpimään potemaan.

Aina vaan pakkasta

Taas se kurja säätiedotus lupasi pakkasta ja uhkaili tasaista lämpötilaa koko viikolle. Kuten todettu, pakkanen ei ole Nellin tai meikäläisenkään mielestä mistään kotoisin. Ensimmäinen 10 minuuttia menee siinä, että koiralla on hyvää yritystä kääntää lenkki alkumetreillään ympäri ja päästä takaisin sisätiloihin. Ei sillä, että itsekään tahtoisin kovin kauaa palella, mutta kyllä se vaan jonkilainen kierros päivässä pitää kiertää. Lauhemmista päivistä otetaankin sitten ilo irti ja ulkoillaan reilummalti.

Tällaiset viikot kun pakkasta on parisenkymmentä astetta niin sisäleikit ovat kovassa huudossa. Tehdään aarteenmetsästystä, laitetaan namia aktivointipalloon, leikitään vetoleikkejä ja treenataan niin epäsäännöllisesti istumista ynnä muuta, että koulutuksellisesta arvosta ei oikeastaan voi edes puhua =D Toivottavasti jouluviikko olisi lauha niin pääsisi neiti sitten kunnolla juoksentelemaan muiden koirien kanssa ulkona, kun maalle mennään.

Kesän muistoja =)

Selailin kuvia läpi ja löysin kesältä pari mukavaa otosta joista tuli iloisia muistoja. Porhallettiin mäyriksen kanssa useampi match show läpi ja koluttiin parit näyttelytkin. Tämä kuva on keväältä ja taisi olla Iisalmen mätsäri. Silloin ei sijoitusta siunaantunut, mutta hauska reissu kaiken kaikkiaan ja Nelli pääsi nuuskuttelemaan toisten koirien kanssa.

Oma kotipaikka löytyy Elimäeltä ja on kotitalo on kutakuinkin maalla =) Siellä Nelli pääsee aina viilettämään kaikki päivät vapaana ja tutustumaan muihinkin elikoihin. Tässä otetaan lähikontaktia minipossu Erkkoon jolla ikä on jo toisella kymmenellä. Nelli koitti ankarasti paimentaa possua, mutta menestys jäi puuttumaan. Erkko ei ole sisäsika, vaan asustaa talvet tallissa ja kesäisin vanhassa leikkimökissä omenapuun alla =)





Myös pihan hevoset aiheuttavat ihmetystä. Kerran neiti pääsi livahtamaan aitauksen sisäpuolelle ilman, että mamma huomasi ajoissa. Aika hurjan näköistä oli katsella, kun koira juoksee minkä pienistä kintuista pääsee ja suomenhevonen ravaa perässä. Jälkeenpäin tilanne näytti aika hauskalta, mutta sillä hetkellä sydän jätti lyönnin tai kaksi väliin. Onneksi hevosella ei ollut sen suurempaa motivaatiota hätistellä koiraa.

Läheisyys lämmittää

On se tuo mäyris vaan aika hauska. Tänään on selvästi ollut rakasta lähimmäistäsi päivä ja tyty on viihtynyt sylissä tavallista tiiviimmin. Minne tahansa on hetkeksi istunut, niin jo on kohta ollut koira kiepissä sylissä. Rakkauden kaipuu on ollut niin suuri, että jopa on opeteltu itse hyppäämään sohvalle.

Aiemmin meillä ei siis ole osattu hypätä millekkään huonekalulle joka on 20 cm korkeammalla, vaan ylös on tultu jomman kumman omistajan niskasta avustamana. Nelli on siis niskalla punnertanut ylös. Vaan nyt viimein omakin pomppu on löytynyt. Ei sillä, että suoritus vielä kovin varma tai sulava olisi, mutta yritys se on epäonnistunutkin =)

Joulukalenterin avaus

Tänään pääsi viimein avamaan Nellin joulukalenterista ensimmäisen luukun. Omatunto ei antanut periksi tehdä esikurkistusta tuotteeseen, joten emännän ja koiran jännitys oli yhtä huipussaan, kun luukkua räpellettiin auki. Nelli tietenkin avusti touhukkaasti tökkien kuonolla pakettia niin, että kalenterin luukusta ei meinannut saada otetta. Luukun takaa paljastui pieni puriste luu, joka oli sen verran syvällä, että hieman joutui mamma avustamaan. Lopulta mäyris kuitenkin veti palkinnon omin hampain ulos ilman, että kalenteri kärsi varsinaisesti vahinkoa. Hyvin maistui kalenteriherkku =)