Yök, pakkasta yli kymmenen astetta (tuumaa niin Nelli kuin omistajakin)

Pakkaset tuli ja meidän neito totesi, että hän ei kehtais kyllä varpaita palelluttaa. Pikaisten tarpeiden tekemisten jälkeen tehdään täys stoppi ja nostetaan valinnainen tassu ilmaan. Kaiken kruunaa vielä surkeaakin surkeampi katse joka suunnataan tarkasti omistajan silmiin. Vaan ei auta itku markkinoilla,  pikainen tassun lämmitys sylissä ja jatkettu vaan reippaana matkaa. Se siinä naurattaakin, ettei tassun nostoa ja stoppia enää matkalla uusita =)

Turhan tapahtumarikas lenkki

Eipä mennyt tänään aamulenkki ihan putkeen. Ehdittiin kulkea noin kaksisataa metriä kotoa, kun vastaan tuli toinen koiranomistaja nuoren labradorin kanssa. Ei siinä mitään, mutta labbis olikin irti ja sinä hetkenä, kun hoksasi meidät niin lähti ryntäämään täydellä laukalla kohti. Ei reagoinut omistajan käskyihin ja kaikki mitä ehdin tehdä oli laittaa oma kroppa Nellin ja vieraan väliin, ettei oma koira joudu jyrätyksi.

Koira törmäsi minuun ja rupesi sitten jahtaamaan Nelliä. Minä koitin toisella kädellä pitää vierasta kaukana ja toisella hallita hihnassa olevaa omaa koiraa. Nelli tietenkin kauhuissaan ja ulinan kanssa koittaa juosta karkuun. Toisen koiran omistaja kiljuu käskyjä joilla ei minkäänlaista tehoa ja labbiksella hyvää yritystä saada Nellin takapäästä kiinni.

Viimein toinen omistaja saa omasta koirastaan kiinni ja minä saan vietyä meidät kauemmas. Siinä sitten tarkasteltiin vahingot. Onneksi ainoastaan säikähdettiin. Kyllä harmitti. Jatkettiin sitten rauhassa lenkkiä kun ei fyysistä vahinkoa tullut. Toivottavasti ei jäänyt henkisiäkään.

Hyrr

Nyt on parina päivänä tuullut siihen malliin, että mäyrän ja minun lenkit on suoritettu uskomattoman rivakalla kävelyvauhdilla. Purevan kylmä tuulli ei kuulu meistä kummankaan top kymmeneen. Sisälle päästessä onkin sitten ollut ihanaa käärityä vilttiin ja varsinkin Nelli on tehnyt sen antaumuksella. Mäykkymäiseen tapaan =)

Juoksun huumaa

Juoksu on kestänyt nyt noin viikon ja kyllä on meikäläinen saanut todistaa murjotuksen voimaa ja sen mestarillista käyttöä. Sisällä ollessa maata retkotetaan, mieluusti jonkin peitteen alla ja silmäillään sieltä pitkiä katseita (siis jos ei torkahdeta välillä). Ruokaa kun tarjotaan niin ei tahtois oikein käydä kärsään ja leikkiminenkin on nyt pois muodista. Kyllä hormonit jyllää ihan omilla kierroksillaan. Ulkona sitten kyykätään joka hankikumpareen päälle ja hyvältä hajulta ei maltettais liikkua sitten ei millään. Noh, onneksi koira ei murjota kerran kuussa =)

Nyt sai mäyris ihan oman joulukalenterin! Puruluu joka päivälle, kyllä kelpaa odotella joulun saapumista. Nelli tosin vaikutti hieman pettyneeltä, kun ei vielä saanutkaan mitään jännää laatikosta, vaan mamma laittoi sen ylös talteen.

Tästä se lähtee! Lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira Nelli esittäytyy ja omistaja on vakaasti päättänyt kirjoitella arjen sattumista. Nelli on perheessään ensimmäinen koira ja ensimmäinen mäyräkoira kummankaan omistajan perhepiirissä, joten ihmetyksiltä ja hämmästyksiltä ei ole säästytty.

Nelli, eli Te-Biit´s Villi Yö on syntynyt 19.10.2009. Ikää siis tällä hetkellä rapeat 13 kuukautta. Nuoren koiran lemppari puuhaa on peiton tai huovan alla nukkuminen ja tietenkin nallepaini. Lenkkeilykin on pop, kunhan taivaalta ei vain tule mitään!