Juoksun huumaa

Juoksu on kestänyt nyt noin viikon ja kyllä on meikäläinen saanut todistaa murjotuksen voimaa ja sen mestarillista käyttöä. Sisällä ollessa maata retkotetaan, mieluusti jonkin peitteen alla ja silmäillään sieltä pitkiä katseita (siis jos ei torkahdeta välillä). Ruokaa kun tarjotaan niin ei tahtois oikein käydä kärsään ja leikkiminenkin on nyt pois muodista. Kyllä hormonit jyllää ihan omilla kierroksillaan. Ulkona sitten kyykätään joka hankikumpareen päälle ja hyvältä hajulta ei maltettais liikkua sitten ei millään. Noh, onneksi koira ei murjota kerran kuussa =)