Tää on niin tätä

Epäilenpä, että mäykyllä on taas korvatulehdus. Kyllä paikallinen eläinlääkäri nyt rikastuu, kun joudutaan ravaamaan siellä alvariinsa. Viikonloppuna vierailtiin taas maalla niin siellä huomasin, että korvansisukset punoittavat ja raapiminen on taas alkanut. Jospa tän kierteen sais menemään poikki. Inhoittavaa, kun toisella on kaiken aikaa hankala olo korvien takia.

Olen ollut nyt todella laiska kuvailemaan minkä takia ei ole tännekään tullut laiteltua mitään hetkeen. Viikonlopuksi oli tarkoitus ottaa kamera mukaan, mutta sehän unohtui sitten kotiin.. Laitan tässä muutaman kuvan vielä joulun ajalta niin ei ole niin yksitoikkoisesti vain tekstiä =) Kuvien toiset koirat ovat kotipaikan jokamiehen rekkurakit Mauri ja Arvi =)

Ohi on!

Nyt tais valeraskaudet hellittää =) Tilan aikana Nelli nimittäin lopetti itselleen tyypilliseen tapaan syömästä. Olen havainnut, että aina, kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meidän neidissä meneillään niin ruoka on ensimmäinen mikä jätetään pois.

Tänään on kuitenkin maistunut ruoka hyvin. Niin hyvin jopa, että minun aamuruokinnan jäljiltä oli kelvannut isännän tarjoamat ruuat paria tuntia myöhemmin.. Oli luullut ettei Nelliä ole vielä ruokittu. No silloin se on syötävä kun nälkä on =) Toinen merkki on se, että nyt söi possunkorvan. Tuossa aiemmin, kun kyseistä korvaa tarjosin niin kanteli sitä vain ympäriinsä ja teki siitä pentua. Kyllä oli naurussa pidättelemistä, kun koira kantelee korvaa ympäri kämppää ja laittelee sitä eri pesiin :D Pakkohan se oli silloin pois korjata, mutta onneksi nyt ollaan taas normaalissa arjessa =)

Pesän tekoa

No niin, nyt se sitten iski.. Valeraskaus! Tämän toteaminen on avannut Nellin muutaman viimeisen yön levottomuuksia ihan uuteen valoon. On koitettu kaivautua sängyn alle keskellä yötä, ei olla osattu rauhoittua nukkumaan, on kuoputettu kaikkia mahdollisia peitteitä ja patjoja jne. Ja minä hölmö ensin ajattelin, että se johtuu vaan päivärytmin kääntymisestä taas normaaliin arkeen. Lomaillessa tuli meidän molempien valvottua myöhään ja nukuttua pitkään.

Viime yönä potti sitten repesi totaalisesti ja minäkin sokea huomasin viimein mistä on kyse :D Nukkumaan meno onnistui ensin ihan hienosti, mutta tunnin päästä alkoi vinkuminen ja kämpän ympäri ravaaminen. Selvästi Nelli jotain etsi. Ei rauhoittunut ei sitten millään. Lopulta viideltä aamulla neiti sammahti sinisen vinkulelun viereen. Aamusta keräiltiin sitten kaikki vinkulelut ynnä muut mahdolliset pennun korvikkeet pois talteen ja nyt elätellään toivetta edes vähän rauhallisemmasta yöstä. Päivän itkukohtaukset ovat olleet onneksi yötä lievempiä. Jospa tätä riemua ei kestä loputtoman montaa viikkoa. On se vähän surkeaa katsella toisen hormonimyrskyä ja olla itse tokkurassa unettoman yön jäljiltä.

Miksi se on käyrämäyrä

Tulipa mieleen, että ei ole tullut kerrottua miksi blogin nimi on nimenomaan käyrämäyrä. Mäyräkoirallahan kuuluisi olla kaunis ja suora selkälinja. No meillä ollaan erilaisia ja se kuuluisa linja on mukavasti köyryllään. Ei sillä, etteikö selkä olisi aina silloin tällöin suorassa, mutta jos jokin jännittää tai täytyy nuuhkia jotain mielenkiintoista niin riemukaarikin kalpenee Nellin rinnalla. Siitä siis blogin nimi =)

Näyttelyissä tämä on tietty ongelmallista joten nyt ollaan otettu seisominen erityiselle huomiolle ja sitä treenaillaan ahkerasti. Joskin taitaa kaareva koira kehässä olla tässä kohtaa enemmän handlerista kiinni, kuin mistään muusta :D Onneksi meillä on nyt mahdollisuus käydä viikoittain kasvattajan kanssa harjoittelemassa niin pääsen minäkin jyvälle koiran kauniista esittämisestä. Oppien perille menoa lähdetään testaamaan Tuusniemeen maaliskuussa. Jospa se ensimmäinen ERI sieltä irtoais =)

Korvat kunnossa! =)

Tänään oli taas eläinlääkäripäivä. Meille oli jo varattu valmiiksi korvahuuhtelu, mutta onneksi se ei ollutkaan tarpeen. Molemmat korvat ovat jo kunnossa ja puhtaat joten syödään vain antibiootit loppuun. Toivottavasti ei tämän jälkeen tarvitse mennä ihan hetkeen lääkärille.

No asiasta seuraavaan. Meillä on keksitty, että saunan lauteiden alle on paljon mukavampaa käydä kakkimassa, kuin antaa ulkona tuulen hivellä pyllyä.. Sanomattakin selvää, että minusta tämä järjestely ei ole ollenkaan näppärä. Kävin eläinkaupasta ostamassa hajun neutraloijaa ja nyt ruvetaan harrastamaan taas koiran kantoa ulos pienimmästäkin värähdyksestä. Onneksi on oma pieni piha joka helpottaa hommaa melkoisesti. Pakkanenkin on sopivasti laskenut, että ihan oikea lenkkikin taas onnistuu.

Loman kuulumisia

Linjoilla taas! Lomalla oleminen on johtanut lievään vätystelyyn enkä ole saanut aikaiseksi päivitellä blogia. Mutta nyt tiivistetysti Nellin kuulumisia.

Joulun vietimme kotipaikalla Elimäellä, harmi vain, että pakkanen pysyi melko kirpeänä. Onneksi kahtena päivänä lämpötila oli vain kymmenisen astetta miinuksella jolloin meidänkin koiran turkilla pystyi ulkoilemaan. Koiramielessä talossa olikin aattona ja joulupäivänä ruuhkaa, kun vuffeja oli kuusi kappaletta. Nuorimmalla ikää viisi kuukautta ja terrierille tyypilliseen tapaan energiaa liiaksikin asti. Onneksi vanhempien koirien hermot kestivät loppuun asti, joskin pentukoiran lähtiessä omaan kotiinsa pystyi muiden helpotuksen huokaisut melkein kuulemaan.

Maalla vierailu on aina mukavaa vaan pitäähän se aina kotiutuakin. Torstaina ennen uuden vuoden aattoa oli Nellillä kontrolli käynti korvahuuhtelujen jäljiltä. Kappas ei ollut tulehdus vielä hellittänyt vaan korvista löytyi edelleen eritettä. Saatiin sitten uusi antibiootti satsi ja viikon päähän uusi huuhtelu aika korville. Jospa neidin korvat saadaan vielä kuntoon. Näistä uutisista huolimatta kävimme sunnuntaina mätsäreissä. Tällä kertaa ei menestystä suotu, mutta hauskaa se silti aina on. Huomasi kyllä Nellistäkin ettei vähään aikaan olla käyty hulinoissa, sen verran hermostuneisuutta oli havaittavissa.