No niin, nyt se sitten iski.. Valeraskaus! Tämän toteaminen on avannut Nellin muutaman viimeisen yön levottomuuksia ihan uuteen valoon. On koitettu kaivautua sängyn alle keskellä yötä, ei olla osattu rauhoittua nukkumaan, on kuoputettu kaikkia mahdollisia peitteitä ja patjoja jne. Ja minä hölmö ensin ajattelin, että se johtuu vaan päivärytmin kääntymisestä taas normaaliin arkeen. Lomaillessa tuli meidän molempien valvottua myöhään ja nukuttua pitkään.
Viime yönä potti sitten repesi totaalisesti ja minäkin sokea huomasin viimein mistä on kyse :D Nukkumaan meno onnistui ensin ihan hienosti, mutta tunnin päästä alkoi vinkuminen ja kämpän ympäri ravaaminen. Selvästi Nelli jotain etsi. Ei rauhoittunut ei sitten millään. Lopulta viideltä aamulla neiti sammahti sinisen vinkulelun viereen. Aamusta keräiltiin sitten kaikki vinkulelut ynnä muut mahdolliset pennun korvikkeet pois talteen ja nyt elätellään toivetta edes vähän rauhallisemmasta yöstä. Päivän itkukohtaukset ovat olleet onneksi yötä lievempiä. Jospa tätä riemua ei kestä loputtoman montaa viikkoa. On se vähän surkeaa katsella toisen hormonimyrskyä ja olla itse tokkurassa unettoman yön jäljiltä.
Voi itku, ei varmasti ole mukava havainto. Toivottavasti valeraskaus menee pian ohi.
VastaaPoistaLöysin blogiinne nyt ensimmäisen kerran ja oli heti tultava komemntoimaan, että Nellin on todella ihanan värinen ja tietysti nätin näköinen :)
Thänks =) Neidin laikut on tosiaan säilyneet kauniisti =) Kirjottelinkin eilen arjen paluusta. Onneksi ei ollu sen pidempi sessio se.
VastaaPoista